Kari Alitalo
| Kari Alitalo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. toukokuuta 1952 Kuopio |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Antti Vaheri[1] |
| Instituutti |
WRI Wihuri Research Institute Helsingin yliopisto Suomen Akatemia Kalifornian yliopisto (UCSF) |
| Tutkimusalue | sydän- ja verisuonitaudit, syövän molekyylibiologia,[1] geeniterapia |
| Tunnetut työt | kasvutekijä VEGF-C:n ja reseptori VEGFR-3:n löytäminen |
| Palkinnot |
monia, mm. Matti Äyräpään palkinto InBev-Baillet Latour International Health Prize Stora Fernströmpriset Louis-Jeantet -palkinto Suomen tiedepalkinto, tieteen akateemikko (2020) |
Kari Kustaa Alitalo (s. 21. toukokuuta 1952 Kuopio) on suomalainen tieteen akateemikko (2020–) ja lääketieteen ja kirurgian tohtori.[2][3] Vuosina 1996–2000 hän toimi Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian professorina.[4] Hän toimi yhtäjaksoisesti Suomen Akatemian akatemiaprofessorina vuodesta 1993 toukokuun 2020 loppuun saakka.[5][3] Vuosina 2006–2011 hän johti Suomen Akatemian huippuyksikköä Center of Excellence in Cancer Biology.
Alitalo on tehnyt erityisesti syöpätutkimusta. Hän johtaa translationaalisen syöpäbiologian (Translational Cancer Biology) tutkimusohjelmaa Helsingin yliopiston Biomedicumissa.[6] Vuodesta 2013 hän on johtanut myös Wihurin tutkimuslaitosta.[7]
Koulutus ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alitalo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1973, lisensiaatiksi vuonna 1977 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta.[2] Hän suoritti tohtorintutkintonsa professori Antti Vaherin tutkimusryhmässä.[1] Hänen väitöskirjansa (1980) aihe oli Connective tissue glycoproteins of normal differentiated and of malignant human cells.[8]
Vuonna 1976 Alitalo opiskeli Yhdysvalloissa ja toimi vierailevana tutkijana Washingtonin yliopistossa Seattlessa vuosina 1981–1982 ja vuosina 1982–1983 Kalifornian yliopistossa San Franciscossa,[2] missä hän työskenteli muun muassa syöpätutkimuksesta vuonna 1989 palkittujen nobelistien J. Michael Bishopin ja Harold E. Varmusin kanssa.[1]
Alitalo aloitti uransa Suomen Akatemian tutkimusassistenttina vuosina 1979–1982. Vuosina 1983–1985 hän oli Akatemian nuorempi ja vuosina 1985–1987 vanhempi tutkija. Vuosina 1983–1989 hän oli Helsingin yliopiston solubiologian dosentti ja vuonna 1987 Turun yliopiston lääketieteellisen kemian professori. Alitalo oli vuodet 1987–1988 Helsingin yliopiston ja Suomen Syöpäinstituutin tutkijaprofessori. Vuosina 1988–1989 Alitalo oli Helsingin yliopiston virkaa toimittava syöpäbiologian professori ja vuosina 1989–1996 varsinainen professori. Vuodesta 1996 hän toimi lääketieteellisen kemian professorina.[2]
Vuodesta 1993 Alitalo on ollut tutkijaprofessori ja myöhemmin akatemiaprofessori sekä vuodesta 1999 huippuyksikön johtaja.[2]
Tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alitalon johtama tutkimusryhmä on löytänyt muun muassa imusuonen endoteelin kasvutekijä-C:n (VEGF-C) ja sen reseptorin VEGFR-3:n, jotka säätelevät imusuoniston kehitystä ja kasvua. Imusuonilla on erityisen suuri merkitys useiden syöpäkasvainten etäpesäkkeiden leviämisessä elimistöön ja näin ollen VEGF-C:n ja VEGFR-3:n estolla voi olla suuri merkitys uusien hoitokeinojen löytymiselle syövän hoitoon.
Alitalon ryhmä on onnistunut eläinkokeissa vähentämään etäpesäkkeiden syntymistä imusolmukkeisiin. Lisäksi imusuonten kontrolloimiselle muun muassa geeniterapian avulla voi olla sovellusmahdollisuuksia muun muassa sydän- ja verisuonitaudeissa sekä eräissä tulehdustaudeissa. Puuttuvien imusuonten korvaaminen saattaisi olla uusi lymfedeeman eli imunestepöhön hoitomuoto. Alitalo tutkimusryhmineen on jo aloittanut lymfedeeman ensimmäiset kliiniset geeniterapiakokeet yhdessä Kuopion yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan kanssa.
Alitalo on ohjannut yli 40 väitöskirjaa[9] ja useat tutkijatohtorit ovat tehneet työtä hänen kanssaan.[10] Monet hänen opiskelijoistaan ja tutkijatohtoreistaan ovat perustaneet omia laboratorioita (esim. Jussi Taipale, Juha Partanen ja Tomi Mäkelä).
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alitalo on saanut lukuisia tiedepalkintoja ja tunnustuksia. Alitalo valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1991[11] ja Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna 2007.[12] Vuonna 1998 hän sai Matti Äyräpään palkinnon.[13] Vuonna 2005 Alitalolle myönnettiin Eric K. Fernströmin säätiön miljoonan kruunun arvoinen Stora Fernströmpriset[14] ja vuonna 2006 Louis-Jeantet-palkinto[15].
Huhtikuussa 2009 Alitalo ja Kuopion yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala saivat 200 000 euron arvoisen InBev-Baillet Latour International Health Prize -tiedepalkinnon.[16] Se myönnettiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin veri- ja imusuonten uudiskasvun ja niiden säätelyn sovellusmahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien sekä syövän hoidossa. Alitalo ja Ylä-Herttuala ovat vuosien ajan tehneet yhteistyötä edellä mainittujen sairauksien geenihoidon kehittämiseksi.[16] Heiltä on ilmestynyt 15 yhteistyövuoden aikana yli 40 yhteisjulkaisua.[17]
Vuonna 2010 Alitalo sai 400 000 Norjan kruunun Anders Jahren lääketieteen pääpalkinnon.[18][19] Professori Alitalo on kutsuttu Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.[20] Vuodesta 2011 hän on ollut Academia Europæan jäsen.[21] Vuonna 2013 hänelle myönnettiin A. I. Virtanen -palkinto,[7] hänet valittiin jäseneksi Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan[22] ja Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hänelle 85 000 euron arvoisen Suomen tiedepalkinnon[23]. Keväällä 2014 Alitalo sai ensimmäisenä suomalaisena arvostetun Hollannin Kuninkaallisen tiedeakatemian myöntämän Heinekenin lääketieteen palkinnon, jonka arvo on 200 000 euroa.[24]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alitalo on ollut mukana yli 500 tieteellisessä julkaisussa biolääketieteen, syöpätutkimuksen, molekyyli- ja solubiologian aloilta.[2] Solubiologian alalla hän oli vuosina 1996–2007 Euroopan toiseksi eniten viitattu kirjoittaja.[25] Vuonna 2013 Alitalo oli Euroopan viidenneksi siteeratuin syöpätutkija.[7]
- Alitalo, Kari et al. (2005): Lymphangiogenesis in development and human disease. Nature, 438:946–53.
- Alitalo, Kari et al. (2004): Lymphangiogenesis and cancer: meeting report. Cancer Res, 64:9225–9.
- Alitalo, Kari et al. (2002): Growth factors controlling angiogenesis and lymphangiogenesis. Ugeskr Laeger-, 164:3170–2.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Akatemiaprofessorit: Kari Alitalo Suomen Akatemia. Arkistoitu 28.9.2011. Viitattu 12.5.2009.
- ↑ a b c d e f Kuka kukin on 2011, s. 46–47. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
- ↑ a b Tieteen uudet akateemikot 27.11.2020. Suomen Akatemia. Viitattu 27.11.2020.
- ↑ Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000 Helsingin yliopisto. Viitattu 12.5.2009.
- ↑ Akateemikko Kari Alitalo 27.11.2020. Suomen Akatemia. Arkistoitu 29.11.2020. Viitattu 27.11.2020.
- ↑ Tutkimusohjelmayksikkö Biomedicum. Viitattu 25.5.2014.
- ↑ a b c Paivi Lehtinen: A.I. Virtanen -palkinto akatemiaprofessori Kari Alitalolle Lehdistötiedotteet. 30.3.2013. Arkistoitu 25.5.2014. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ Alitalo, Kari: Arkistoitu kopio (väitöskirja, 1980) kansalliskirjasto.finna.fi. Arkistoitu 1.2.2020. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Jeltsch, Michael: Kari Alitalo – Ohjatut väitöskirjat Helsingin Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusohjelmien verkkosivut. 29.1.2014. Viitattu 29.1.2014.
- ↑ Jeltsch, Michael: Kari Alitalo – Tutkijatohtorit Helsingin Yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusohjelmien verkkosivut. 29.1.2014. Viitattu 29.1.2014.
- ↑ Kotimaiset jäsenet 16.5.2015. Suomalainen Tiedeakatemia, acadsci.fi. Viitattu 29.6.2015 (päivitetty 23.5.2017).
- ↑ Suomen Tiedeseura - Varsinaiset jäsenet 18.1.2022. Suomen Tiedeseura. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 21.1.2022.
- ↑ Jorma Keski-Oja: Matti Äyräpään palkinto 1998 Kari Alitalolle. Duodecim 114(24), 1998, s. 2541. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ Ekholm, Virpi: Pohjoismainen tiedepalkinto Suomeen Mediuutiset. 11.10.2005. Arkistoitu 25.5.2014. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ Pakkala, Erpo: Louis-Jeantet-palkinto Suomeen Mediuutiset. 18.1.2006. Arkistoitu 25.5.2014. Viitattu 2.5.2009.
- ↑ a b Tiihonen, Marita: Kuopion yliopistolle merkittävä tiedepalkinto Savon Sanomat. 30.4.2009. Arkistoitu 5.5.2009. Viitattu 2.5.2009.
- ↑ Tiihonen, Marita: Ylä-Herttualalle kunniaa. Savon Sanomat, 1.5.2009, s. 7.
- ↑ Pakkala, Erpo: Anders Jahren palkinnot suomalaistutkijoille Mediuutiset. 12.8.2010. Arkistoitu 25.5.2014. Viitattu 22.1.2011.
- ↑ Tidligere vinnere av Anders Jahres medisinske priser Oslon yliopisto, uio.no. Viitattu 1.5.2017. (norjaksi)
- ↑ Kari Alitalo. Professor, Foreign Academy Member nr: 1237 (Ruotsin) Kuninkaallinen tiedeakatemia, kva.se. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ List all members by country (Jäsenyysvuosi kohdassa Finland: katso lisäksi Jäsenen oma sivu: Kari Alitalo) Academia Europaea - the Academy of Europe, ae-info.org. Viitattu 18.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Office of News and Public Information, National Academy of Sciences: National Academy of Sciences Members and Foreign Associates Elected News from the National Academy of Sciences. 30.4.2013. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ Opetus- ja kulttuuriministeriö: Suomen tiedepalkinto myönnettiin akatemiaprofessori Kari Alitalolle Tiedotteet. 29.5.2013. Arkistoitu 9.6.2013. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ Kallunki, Elina: Arvostettu lääketieteen palkinto suomalaiselle syöpätutkijalle Yle Uutiset. 15.4.2014. Viitattu 25.5.2014.
- ↑ Publication Analysis 1996–2007. Cell Biology. Lab Times, 2007, nro 5, s. 42–44. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 22.1.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kari Alitalo, Kari AlitaloLab (englanniksi) (helsinki.fi)
| ||||||||||||||||||
